Migreeni pähkinänkuoressa
VIII. Yhteenveto ja tulevaisuuden näkymiä

Migreenitutkimus on edennyt viime vuosikymmeninä nopeasti ja vauhti sen kuin kiihtyy. Migreenimekanismit kertovat niin hermoston kuin verenkiertoelimistönkin ilmiöistä ja häiriötiloista ja tämän takia sivuavat monen lääkärin päivittäistä toimintaa.

Etenkin migreenin kroonistumisen syyt ovat tärkeä tutkimusalue, joka antaa uuden näkökulman myös neuropaattisen kivun syntymekanismeihin.

Oheiseen taulukkoon 1 on hahmoteltu osa migreenin neuroanatomiaa ja patofysiologiaa vuonna 2019.

Taulukolla on todennäköisesti edessä huomattava kasvojenkohotusleikkaus pikapuoliin. Samalla sen arvo käytännön kliinikolle kasvaa. Jokaisen lääkärin, erikoisalasta riippumatta, kannattaa pysyä kehityksessä mukana 2 .

Migreenin periytyminen, ympäristötekijät ja geenit

Migreeni on tyypillinen monitekijäinen tauti, niin kliinisesti kuin molekyyligeneettisestikin. Lukuisat ympäristötekijät ja yhtä lukuisat geenit vaikuttavat sen ilmiasuun 3 .

Migreenin hoito tulevaisuudessa

Migreenin lääkehoito on kehittynyt huimasti 1990-luvulta lähtien. Edelleen on kuitenkin parantamisen varaa.

Ongelmana ydin liittyy todennäköisesti kohtauksien syntymekanismien runsauteen. Kaikilla potilailla perusongelma ei ole sama, vaikkakin kohtauksen ilmiasu on identtinen tai lähes identtinen. Tarvitaan uusia ja useampaan kuin yhteen mekanismiin vaikuttavia lääkkeitä tai lääkekombinaatioita ennen kuin kaikki potilaista saavat avun. Täysin päinvastaisen teorian mukaan spesifin lääkevaikutuksen tulee kohdistua migreenikaskadin loppuvaiheeseen, johon kaikki mekanismit johtavat (the final common pathways).

Tällä hetkellä vaihteleva lääkevaste, migreenin kroonistuminen, alttius lääkepäänsärylle ja harvinaiset mutta vakavat verisuonikomplikaatiot ovat keskeisimmät ongelmat, ja suurimmat tulevaisuuden haasteet migreenipotilasta hoidettaessa.

Uusia ajatuksia ja keksintöjä on kuitenkin ilmassa. Etenkin CGRP (CGRP = calcitonin gene related peptide) -mekanismit ovat innokkaan tutkimuksen kohteena - ja tulokset toistaiseksi lupaavia. On mahdollista, että jo aivan lähivuosina teoriat muuttuvat käytännöksi ja seuraava merkittävä edistysaskel sitten triptaaniaikakauden voidaan ottaa 4 .

Mihin on syytä panostaa jatkossa - migreenin liitännäissairaudet, alaryhmät ja estohoito fokuksessa

Vaikka migreenin monimuotoisuus tekee siitä toisinaan vaikeasti kesytettävän, sama monimuotoisuus mahdollistaa myös uudet edistysaskeleet.

Neurologin kannalta erityisen mielenkiintoista on se, mitä migreeni pystyy opettamaan aivoverenkiertohäiriöiden patofysiologiasta. Yhtä mielenkiintoisia ovat migreenin ja muiden kohtauksina oireilevien tautien, kuten epilepsian, yhteiset mekanismit.

Potilaiden jako kliinisen kuvan, lääkevasteen, kuvantamislöydösten ja genetiikan perusteella homogeenisiin alaryhmiin voi hyvinkin olla reitti migreenin ytimeen ja samalla sen monimuotoisuuden ymmärtämiseen 5 .

Jokatapauksessa on aika nähdä metsä puilta - siirtyä kohtaushoidosta myös migreenin patofysiologiaan perustuvaan estohoitoon. Migreeni ei ole yksittäinen kohtaus vaan lähes koko elämän ajan vaikuttava alttius 6 .

1
2
3
4
5
6