Migreeni pähkinänkuoressa
VI. Hoito

Migreenin Käypä hoito -suositus vuodelta 2015 antaa ohjeet niin migreenin kohtaus- kuin estohoitoonkin Suomessa 1 .

Vuoden 2015 jälkeen tilanne on kehittynyt. Seuraavassa päivityksessä otetaan kantaa myös migreenin uusiin hoitomuotoihin, CGRP-antagonisteihin (gepanteihin), ja vasta-aineisiin CGRP-reseptoria tai itse peptidiä vastaan (erenumabi, fremanetsumabi, galkanetsumabi ja eptinetsumabi)

Tavanomainen migreenikohtaus voidaan hoitaa nykylääkkkeillä kohtuullisen hyvin. Lievissä kohtauksissa parasetamoli tai tulehduskipulääke - kovemmissa kohtauksissa triptaani antaa avun, kuten Käypä hoito -suosituskin toteaa. Gepanttien asema on vielä toistaiseksi auki. Teholtaan ne ovat lähellä triptaaneja ja niillä ei ole verisuonia supistavaa haittavaikutusta. On kuitenkin muistettava, että toistaiseksi triptaanihoidollakin vain yksi kolmannes (30-35%) potilaista on täysin kivuttomia kahden tunnin kohdalla lääkeannoksesta ja kivuttomuus säilyy 24 tunnin ajan vain joka viidennellä. Parantamisen varaa on siis edelleenkin.

Estolääkityksen puolella triptaanien kaltaista täsmäharppausta ei ole otettu, ja käytännössä kaikki migreenin estolääkkeet on suunniteltu muita ongelmia kuin migreeniä varten. Tämä koskee myös botuliinitoksiinia ja kroonista migreeniä. Tilanne on kuitenkin nopeasti muuttumassa: gepantit, ditaanit ja CGRP-vasta-aineet on kehitetty nimenomaan migreeniä varten 2 .

Uudet CGRP-reitin vasta-aineet ovat tulossa niin tiheästi toistuvan episodisen kuin kroonisen migreeninkin estohoitoon. Kaikki neljä valmistetta ovat tehokkaita ja hyvin siedettyjä. Kokonaisuutena tehoero nykylääkityksiin on vain kohtuullinen, mutta osa potilaista näyttää saavan poikkeavan hyvän vasteen. Valmisteiden välistä paremmuutta ei voi päätellä, sillä suoria vertailututkimuksia ei ole tehty. Näyttäisi siltä, että kaikki neljä, erenumabi, fremanetsumabi, galkanetsumabi ja eptinetsumabi, lähtevät liikkeelle suurin piirtein samalta lähtöviivalta, kuten myös botuliinitoksiini kroonisessa migreenissä.

Vasta-aineiden suhteen tarvitaan edelleen pitkäaikaisturvallisuuden seurantaa ja raportointia.

Kohtaus- ja estohoidon nyrkkisääntöjä

Kuvan 3 taulukoista löytyy käytännön ohjeita akuutti- ja estohoidon ongelmatilanteita varten. Estolääkitystä valitessa kannattaa ottaa huomioon migreenin liitännäissairaudet. CGRP-vasta-aineiden ja CGRP-reseptorivasta-aineen etuna on niiden spesifisyys. Yhteiskäyttö muiden estolääkkeiden kanssa on ongelmatonta ja haittavaikutukset ovat olleet lääketutkimuksissa lumetasoa. Käytännön ohjeet vasta-aineiden käytöstä on jo julkaistu sekä Amerikassa että Euroopassa.

Pitkittyneen migreenikohtauksen hoito

Osalla potilaista migreenikohtaus jatkuu yli 72 tuntia. Puhutaan migreenistatuksesta (status migrainosus). Ongelma on yleinen päivystyspoliklinikoilla ja vaatii aivan oman lääkityksensä. Tavallinen kohtauslääke ei enää tehoa, sillä kipujärjestelmä on herkistynyt aivoveriesteen (blood-brain barrier) takana keskushermoston puolella ja tarvittavaa lääkepitoisuutta ei saavuteta suun kautta otettavilla lääkkeillä. Tarvitaan lihakseen tai laskimoon annettavaa lääkitystä 4 .

Kuukautismigreeni, raskaudenehkäisy, raskaus, imetys

Migreeni vaikuttaa monella tavalla naisen elämään. Monet kuukautiskiertoon, hormonihoitoihin ja raskauteen liittyvät asiat vaikuttavat hoitopäätöksiin 5 . Käytännön lääkärin on hyvä tuntea myös näiden tilanteiden hoitokäytännöt.

Migreenihoidon porrastus

Migreenin hoito porrastetaan luonnollisesti kliinisen tilanteen mukaan. Näin varmistuu, että kaikki potilaat saavat mahdollisimman nopeasti parhaan mahdollisen avun ja poliklinikoiden jonot pysyvät kurissa 6 . Migreeni on niin yleinen ongelma, että sen hoidossa riittää tekemistä niin yleis-, työpaikka- kuin erikoislääkäreillekin.

Goadsby PJ. Therapeutic Prospects for Migraine: Can Paradise Be Regained? Ann Neurol 2013;74:423-434.

Jakubowski M, Levy D, Goor-Aryeh I, Collins B, Bajwa Z, Burstein R. Terminating migraine with allodynia and ongoing central sensitization using parenteral administration of COX1/COX2 inhibitors. Headache 2005;45:850-61.

1
2
3
4
5
6