Migreeni pähkinänkuoressa

Yleensä päänsärkypotilaan diagnoosi selviää anamneesin ja statuksen perusteella ilman jatkotutkimuksia. Tietyissä tapauksissa jatkotutkimukset ovat kuitenkin paikallaan 1 . Ylivoimaisesti tärkein jatkotutkimuksen aihe on poikkeava neurologinen status. Tietyt päänsäryn piirteet aiheuttavat myös huolta, ja voivat johtaa tutkimuksiin vaikka status olisikin normaali 2 .

Neuroradiologia 3

Päänsärkypotilaan ensimmäinen jatkotutkimus on lähes aina pään tietokonetomografia (TT) päivystyspoliklinikalla ja kaikissa muissa tilanteissa pään magneettitutkimus (MK).

Selkäydinnestenäyte eli likvori 4

Myös likvori voi paljastaa päänsäryn aiheuttajan. Sen analysoinnin tärkein aihe on epäily keskushermostoinfektiosta. Sitä tarvitaan myös subaraknoidaalivuodon (SAV:n, lukinkalvonalaisen verenvuodon) toteamiseen tai poissulkuun, silloin kun TT on normaali vahvasta SAV-epäilystä huolimatta. Kuvapaikan 3 taulukkoon on kerätty muutkin päänsärkypotilaan likvori-indikaatiot sekä sen vasta-aiheet.

Laboratoriotutkimukset 5

Laboratoriotutkimukset eivät kuulu päänsärkypotilaan ensilinjan tutkimuksiin. Epäselvissä tilanteissa niitä kuitenkin tarvitaan. Etenkin migreenin kroonistumisen taustalla voi olla tekijä, joka selviää laboratoriokokeella (kuva 4). Ohimovaltimotulehduksen (temporaaliarteriitin) diagnostiikassa vanha kunnon senkka (La, lasko) on edelleenkin ensiarvoisen tärkeä.

Kudosnäytteet

Kudosnäytteitä (biopsioita) tarvitaan harvoin päänsärkyä selviteltäessä. Ohimovaltimotulehduksen (temporaaliarteriitin) ja aivoverisuonten tulehduksen (vaskuliitin) diagnostiikkaan ne kuitenkin kuuluvat.

Aivosähköfilmi (EEG)

EEG ei ole tarpeen päänsäryn diagnostiikassa. Se on kuitenkin paikallaan, jos herää epäily epilepsiasta tai epileptisestä kohtauksesta (kouristelu, tajunnanmenetys, migreenille epätyypillinen auraoire).

Yhteenveto jatkotutkimuksista

Kaiken kaikkiaan päänsäryn jatkoselvittely on suoraviivaista ja tarpeellisia jatkotutkimuksia on vain rajallinen ja hallittavissa oleva määrä 6 .

1
2
3
4
5
6