Migreeni pähkinänkuoressa
IV. Migreenin kliininen kuva

Päänsärky luokitellaan nykyisin kansainvälisten ICHD-3-kriteerien mukaisesti. Kriteeristö kiteyttää hyvin myös migreenin tyypilliset piirteet niin päänsäryn 1 kuin auraoireidenkin 2 suhteen.

Migreeni on perusluonteeltaan kohtauksellinen sairaus, jossa päänsärky vuorottelee oireettomien jaksojen kanssa. Yksittäinen migreeniepisodi on tapana jakaa viiteen vaiheeseen: prodromiin, auraan, päänsärkyyn, kohtauksen loppumiseen ja sen jälkeisiin oireisiin (postdromaalivaihe) 3 .

Tällä halutaan korostaa sitä, että migreeni ei ole pelkkä päänsärky vaan yhdistelmä tietyssä järjestyksessä toisiaan seuraavia vaiheita, jotka yhdessä muodostavat kohtauksen. Itseasiassa migreenin erottaa muista päänsärkysairauksista varmimmin juuri näistä pään kipuun liittyvistä lisäoireista, ei niinkään särystä itsestään.

Auraton ja aurallinen migreeni

Osalla potilaista kaikki kohtaukset ovat aurattomia, osalla aurallisia. Valtaosalla erilaiset kohtaukset kuitenkin vuorottelevat ja niiden suhde vaihtelee elämän eri vaiheissa. Usein migreeni lisääntyy vaihdevuosien aikana vähentyäkseen selvästi niiden jälkeen. Osalla potilaista auroja on ohimenevästi pelkästään vaihdevuosiin, raskauksiin tai ehkäisytablettien käyttöön liittyen. Pienellä osalla auraan ei liity päänsärkyä ollenkaan (ns. migreenin ekvivalentit, päänsäryttömät migreeniaurat).

Krooninen migreenin

Toisinaan migreenikohtaukset lisääntyvät niin, että päänsärkyä on ainakin joka toinen päivä. Tilannetta nimitetään krooniseksi migreeniksi 4 .

Hemipleginen migreenin

Hemipleginen migreeni 5 on oma tärkeä ja harvinainen migreenin alaryhmä. Siinä tavanomaisiin migreenioireisiin liittyy selvä toispuoleinen halvausoire (hemipareesi). Hemipleginen migreeni jaetaan edelleen familiaariseen (samoja oireita esiintyy suvussa muillakin) ja sporadiseen (suvussa ei esiinny vastaavia oireita) muotoon.

Aivorunko- eli basilaarityyppinen migreeni

Toinen harvinainen mutta tärkeä alaryhmä on basilaarityyppinen migreeni. Basilaarimigreenistä puhutaan kun auraoireiden voidaan päätellä johtuva aivorungon (basilaarialueen) tai molempien isoaivopuoliskojen toimintahäiriöstä 6 . Nykyisin uskotaan aiemmasta poiketen, että oireilla ei ole yhteyttä kallonpohjavaltimoon (basilaarisuoneen) tai sen supistumistaipumukseen vaan taustalla on poikkeava hermoston toiminta.

1
2
3
4
5
6