Migreeni pähkinänkuoressa
I. Johdanto migreeniin ja päänsärkyyn

Päänsärystä kärsii elämänsä jossain vaiheessa lähes jokainen ja migreenistäkin 43% naisista ja 13% miehistä.

Migreenin tunnistaminen ja erottaminen muista päänsäryistä, mukaan lukien henkeä uhkaavat sekundaariset päänsäryt, on äärimmäisen tärkeää. Lähes jokainen lääkäri joutuukin tavalla tai toisella puuttumaan migreenin, sen erotusdiagnostiikkaan tai hoitoon jossain vaiheessa uraansa.

Migreeni kuuluu kolmen yleisimmän primaarin päänsäryn joukkoon 1 , ja lääkärin vastaanotolla se on selvästi tensiotyyppistä päänsärkyä yleisempi. Migreenin toteamisen olettaisikin olevan nopeaa, suoraviivaista ja tuttua puuhaa.

Näin ei kuitenkaan käytännössä ole. Vastaanotolla pitää tietää mitkä päänsäryn piirteet ovat keskeisiä ja mitkä eivät, mikä vaikuttaa hoitopäätöksiin ja mikä ei. Vastaanottofokus vaihtelee sen mukaan, pyritäänkö sulkemaan pois sekundaarinen päänsärky päivystyspoliklinikalla vai diagnostisoimaan primaaripäänsärky ajanvarausvastaanotolla (kuvat 2 ja 3 ).

Diagnostisten haasteiden ohella migreeni on edelleenkin osin väärinymmärretty sairaus. Osalle potilaista se on muutama kova päänsärkykohtaus vuodessa tai vuosikymmenessä, osalle päivittäinen uhka työkyvylle, perhe-elämälle ja vapaa-ajan vietolle 4 . Kaikkia migreenipotilaita ei voi, eikä pidä, hoitaa samalla tavalla. Yksilöllinen hoito ei onnistu ilman kokonaisnäkemystä migreenin perusmekanismeista, kliinisestä kuvasta ja hoitomahdollisuuksista. Vaikka migreeni onkin primaaripäänsärky, moni sekundaarinen syy voi sitä pahentaa. Hoidon pitää tarvittaessa kohdistua myös näihin provosoiviin sekundaarisiin tekijöihin, vaikka ne eivät migreenin perussyy olisikaan.

Aiemmin migreenin hoito perustui sattumaan. Muihin ongelmiin käytetyt lääkkeet tehosivat yllättäen myös migreenin. 1990-luvulla ergotamiinista kehitellyt triptaanit muuttivat tilanteen kohtauslääkityksen suhteen ja toivat serotoniinivaikutukset valokeilaan.

2010-luvulla CGRP-reittiin vaikuttavat gepantit ja CGRP-välitteiset vasta-aineet näyttävät tekevän saman tempun migreenin estohoidolle. Sattumasta ollaan siirtymässä nimenomaan migreenimekanismeihin osuviin täsmäaseisiin 5 .

Uudet lääkkeet täsmällisine vaikutuskohtineen avaavat myös migreenin patofysiologiaa. Kiista perifeeristen ja sentraalisten vaikutusten merkityksestä saa lisävaloa. Vasta-aineet ovat molekyylikooltaan niin suuria, että ne eivät läpäise veriaivoestettä. Tämän takia niiden vaikutuskohde on pääosin perifeerinen 6 .

Tieteellisistä vivahteista huolimatta tämä esitys on tehty helpottamaan nimenomaan käytännön työtä. Keskeinen tieto on pyritty esittämään mahdollisimman havainnollisesti. Yleiset suuntaviivat ovat yksityiskohtia tärkeämpiä ja hoitokäytännöt esitetään nimenomaan Suomen näkökulmasta.

Tavoitteena on antaa etenkin harvemmin päänsärkypotilaita hoitavalle kollegalle yleiskatsaus migreenin patofysiologiaan, diagnostiikkaan, erotusdiagnostiikkaan ja hoitoon.

Dodick DW. Migraine. Lancet. 2018.

1
2
3
4
5
6